isoveli pikkusisko pikkuveli sisarukset ministylefinland perhe bigbrother family love siblings veljekset brother esikoinen yritt gugguukidsfashion hein knitting littlesister minirodini myeverything novita perhekuvaus siskojasenveli todaysstylesfinland tshein brothers ministyle
Se oli talven
ensimmäisiä pakkaspäiviä
kaksikymmentä vuotta sitten
Aurinko loi kalpeita
säteitään ympärilleen
keskelle marraskuun
ensimmäisen päivän hämärää
Mutta minä en
hämärää huomannut
en tuntenut koleutta
joka ympäröivään maailmaan
oli hiljalleen kietoutunut
Minun maailmani oli muuttunut
enkä koskaan
olisi voinut kuvitella
sitä valoa ja lämpöä
jonka pieni ihminen
tuo mukanaan
Sinut laskettiin syliini
katsoit minuun
tummilla silmilläsi ja
jos olinkin joskus
tuntenut olevani hukassa
oli kuin kartta olisi
käsiini laskettu
Silloin en osannut murehtia
en miettiä vuosia tulevia
ajatusketjuni luonnollisin alku
ei vielä ollut
entä jos ja mitä sitten
Minä rakastin sinua
siinä hetkessä
täydestä sydämestäni
enemmän kuin elämää
eikä sen suurempaa tunnetta
ole tullut vastaan
sen jälkeenkään
Sinä tuhisit sylissäni
minä katselin
täydellisiä piirteitäsi ja
kaikki se hapuilu
epävarmuus
maailman hulluus
asettui paikoilleen
tiesin missä olen ja ketä varten
Tulevat vuodet toivat mukanaan
monenlaista
sinä kasvoit
maailma muuttui
tuli päiviä jolloin
meistä molemmat kyseenalaistivat
ympärillä olevaa
mennyttä ja tulevaa
Ja silti,
kaikkien niidenkin hetkien
taustalla on aina
kulkenut mukana
se tunne joka sai alkunsa
sinä marraskuun ensimmäisenä
sinä päivänä
jolloin sinä esikoiseni
teit minusta äidin
valaisit minun maailmani
11/2017
Kuvassa esikoiseni nuorin pikkuveljensä sylissään vuonna 2014.
Tänään esikoinen saapui jälleen kyläilemään kotiin ja kuten tavallista, me odotimme häntä valmiin ruuan ja pitkän kysymyslistan kera.
Vuosien mittaan on käynyt- kuin huomaamatta- niin että esikoisestani on tullut koko perheen tukihenkilö kaikkissa tekniikkaan ja tietokoneisiin liittyvissä pulmissa.
Ja niitähän meillä riittää joka viikolle.
Ehkä en ajatellut juuri tätä silloin kun vuosia, vuosia sitten muistan hyräilleeni nukkuvalle pienelle pojalleni Yön Ihmisen poikaa tapaillen "voi kun oisit viisampi kuin isäs (ja äitisi) milloinkaan" mutta näin se elämä kuljettaa.
Ja tänään katsellessani kuinka kärsivällisesti selvitit asian jos toisenkin tiedän että hyvin meidän kävi, ihan niinkuin sydämessäni silloin aikoinaan uskoin.
Keskimäärin vähintään kerran päivässä he- neljä sisarusta- ajavat toisensa ja meidät vanhemmat hulluuden partaalle.
On hetkiä jolloin kahden alle puolentoista metrin mittaisen on mahdotonta sopia samalle sohvalle johon normaalitilanteessa mahtuu kuusikin aikuista ihmistä.
Kiistan voi helposti saada aikaiseksi siitä kuka voitelee leipänsä ensin, kaataa maitoa lasiin tai katsoo toista kohti.
Kerran jos toisenkin tunteet ovat kuohahtaneet yli äyräiden kun toinen on laulanut väärää laulua, puhumattakaan mahdollisista häviöistä lautapeleissä.
Ja sitten tulee se hetki kun kuopus itkee ikäväänsä isoveljen ollessa yökylässä tai juoksee siskoaan vastaan hypäten innoissaan ilmaan päästäkseen halaamaan.
Kun koululaiset nauravat päät yhdessä sängyllä pötköttäen samoille jutuille ja jakavat koulupäivän kuulumisia.
Kun neljän eri-ikäisen sisaruksen porukka on yhtenä kikattavana, täynnä käsiä ja jalkoja olevana kasana lattialla painimassa.
Se kohta kun itse vanhempana ojentaa isompaa lasta jostakin arkipäiväisestä asiasta ja kuopus tulee kädet puuskassa puolustamaan isompaa sisarusta osoittaen kuuluvansa jo tiivisti samaan sisarusparveen.
Kun isosisko pikkuveljen pyynnöstä lukee sittenkin vielä sen dinosauruskirjan vaikka ei huvittaisikaan ja nappaa pienen syliinsä istumaan.
Ja siinä ohikiitävässä hetkessä, ennen seuraavaa itkua ja toraa, minä muistan kirkkaasti miksi olen toivonut olevani tässä.
11/2017
Ja kun te kaikki olette jälleen muutaman päivän erossa olon jälkeen yhdessä ja siitä kun ovi sulkeutuu perässänne kuluu yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä minuutteja siihen kun ensimmäinen kertoo toisen ärsyttävän ja kolmas syöksyy sumeilematta isoveljensä kimppuun havaittuaan jotakin mielenkiintoista tapahtuvan ja neljäs huutaa äitiä erotuomariksi.
Te tunnette toisenne ja toistenne kipupisteet ja tärkeimmät hetket paremmin kuin kukaan ja te olette yhdessä jälleen.
Kotona.
Lempeys. Suru. Kateus.
Ahneus. Itsekeskeisyys. Rehellisyys.
Ylpeys. Ikävä. Omanarvontunto.
Syyllisyys. Armollisuus. Vallankäyttö. Miellyttämisentarve. Rakkaus. Kauneus.
Usko. Riippuvuus. Salaisuus.
Toivo.
Minä haluaisin kirjoittaa niistä ja muustakin ja ehkä kirjoitankin päivänä tai toisena.
Mutta nyt kun aloitan ajatukseni ei kulje muutamaa riviä pidemmälle ja sanat jäävät pesukoneen hurinan ja lastenhuoneen kohoavien äänten alle ja todellisuus vie huomion lauseilta jotka vasta olivat etsimässä tietään paperille.
Ja minä jätän vasta puhkeamassa olevat sanani sivuun käärin niistä osan hellästi silkkipaperiin odottamaan parempaa hetkeä ja osan sullon vain pakon sanelemana kiireesti laukun pohjalle toivoen etten heitä niitä kassakuittien ja purkkapakettien mukana pois.
Ja kun sanojen hetki on mennyt eikä ajatuksista ole enää jäljellä aavistustakaan minä keskityn etsimään kadonnutta sadetakkia ja keittämään uuden kattilallisen puuroa ja rapsuttamaan sen ensimmäisen palaneita jälkiä liedeltä ja jakamaan nenäliinoja ja mehua nuhaisille ja lukemaan pienimmälle lohtusaduksi yhtä ja samaa kirjaa pikku toukka paksulaisesta kerta toisensa jälkeen ja kutittamaan pientä kuulijaa vatsasta siinä tärkeimmässä kohdassa.
Ja kun talo hiljenee ja kuulen korvissani vain satunnaisia yskäisyjä ja unen pehmeä pumpuli on kietonut teidät jokaisen niin kierrän vielä vuoteidenne vierustat ja nostan kirjapinot ja vesilasit pöydälle ja pitkäksi venyneen sääresi peiton alle ja toivotan teille mielessäni turvallista matkaa.
Höyhensaarille ja huomiseen.
7/2018
Esikoinen, harjoituskappale. Tänään jo 7-vuotias ja tuleva koululainen! Aika menee pelottavan nopeasti, mutta samalla tuntuu että tässä ollaan vielä ihan aloittelijan kengissä vanhempana. Että ihan yhtä pihalla mä olen kuin vuonna 2012. Nippelitietoa kertyy, mutta ne pätee sitten seuraaviin lapsiin kun ensin on esikoisen kohdalla harjoiteltu ja kompasteltu! Mutta eiköhän tässä ihan täysjärkistä porukkaa saada kasvatettua.
_________________________________
#sevenyearsold #kiddo #kidstyle #firstborn #outdoors #finland #forest #birthdayboy #koululainen #seitsemänvuotias #isoveli #esikoinen #instablogit #instablogitfinland #instablogger
Kaunis kiitos kaikista onnitteluista! Ihanaa miten monet siellä ootte olleet meidän matkalla raskaudessa mukana ja nyt pääsette jakamaan meidän kanssa myös ilon tästä pienestä syntyneestä prinsessasta. Hän on ihana! ☺️ Parasta on ollut nähdä, miten iloitsee myös meidän tuore isoveli. Poika tuli heti papan kanssa käymään sairaalassa ja selvästi ymmärsi, että nyt se vauva on täällä josta on pitkään puhuttu. Pusuja on riittänyt ja itkun tullessa säntäsi heti antamaan halin. Näistä kahdesta tulee varmasti hyvä tiimi, meistä neljästä samalla. #syntymä #isoveli #vauva2018 #lokakuiset2018 #family #birth